Syanotypia -kuva tai kuvasarja, jossa tutkit omaa identiteettiäsi menneisyyteesi, historiaasi, taustaasi, juuriisi...kurkistaen. Etsit ja työstät valokuvailmaisun keinoin vastausta siihen kuka olet ja mistä tulet.
Valitsin kuvan isoäidistäni joka kuoli noin vuosi sitten. Hän näyttää valokuvassa aivan vanhan ajan
filmitähdeltä. Onnelliselta ja toiveikkaalta. Tiedän kuitenkin ettei hänen elämänsä ollut mitään ruusuilla tanssimista. Hän tuli Karjalan maaseudulta ja rakastui Àbo Akademissa opiselevaan isoisääni. Isoisäni oli varakkaan aatelisen suvun poika. Molempien suvut vastustivat heidän avioliittoaan. Isoäitini joutuikin anopin kyykytyksen ja nöyryytyksen kohteeksi. Aikaa myöten anoppi ja miniä kuitenkin ystävystyivätkin, varsinkin isoisäni kuoleman jälkeen. Isoisäni kuoli nuorena, minun ollessani neljävuotias.
Viimeisessä kuvassa, jonka on isoisäni ottama, on kuvattu minun ristiäisiäni. Isoäitini pitää minua sylissään, ja takana seisookin hänen anoppinsa.
Vanhojen valokuvien tutkiminen on aina hauskaa. Tällaisen valokuvasarjan tekeminen sopii minun mielestäni erinomaisesti kouluun, kaikille luokka-asteille. Siihenhän ei välttämättä tarvitse yhdistää syanotypiaa lainkaan. Juuriensa tunteminen onopetussuunnitelmaankin kirjattu tavoite, ja tällaisen valokuvasarjan tekeminen on siihen mainio keino. Parhaassa tapauksessa se voi innostaa oppilaita moniin lisäkysymyksiin tai jopa sukututkimusharrastuksen aloittamiseen.
Tällainen kuvasarja on mainio keino yhdistää kuvataide ja äidinkieli esimerkiksi sarjaan liittyvällä kirjoitustehtävällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti